maanantai 28. marraskuuta 2011

Ensimmäinen adventti ohi. Alkakoon joulun odotus!

Taas on kulunut jonkin aikaa siitä, kun olen viimeksi päivitellyt kuulumisia! Talo alkaa pikkuhiljaa näyttää ja tuoksua omalta, kuten myös tavaroille alkaa olla oma, lopullinen paikka. Pikkuhiljaa, huone kerrallaan, olen katsellut ja suunnitellut huoneen sisustusta siihen sopivaksi. Leikkihuone on vielä kovin keskeneräinen, ja siksipä en laittanutkaan vielä siitä kuvia, kun haluan esitellä sitä vasta valmiimpana! :) Uusi muhkea jenkkisänky löysi tiensä meille viimeviikolla, joten nyt alkaa meidänkin makkari jo näyttää valmiimmalta! Vielä puuttuu kovasti mattoja ja kattovalaisimiakaan ei ole joka paikassa missä niitä tarvitsisi, mutta ei ole vielä pistänyt silmään mieluista. Hiljaa hyvä tulee..

Olohuone ja juuri ripustetut jouluverhot. Toiseenkin ikkunaan täytyy vielä laittaa jouluvalot ja muutamia jouluisia koriste-esineitä.
Kuvassa itselleni mieluinen hyllylöytö! Se on sahattu vanhasta harmaantuneesta lankusta, jota pappa hommasi minulle mainittuani haaveesta! :)



Meidän makuuhuone ja uusi muhkea jenkkisänky!  Kyllä nyt nukuttaa. ;) 
Ostettiin makkariinki tv. Nyt on mukava kölliä sängyssä lasten kans  ja katsoa aamun lastenohjelmat


Vierashuoneen ihanat verhot. Nämä saa paikan olohuoneesta - sitten kun joulu on juhlittu. :)  '


                                                              
Vessan Pariisi-tarra oli kans  aarrelöytö! Pariisi on lempikaupunkini! Jonain päivänä me lähetään vielä käymään siellä lemmenlomalla. ;)

Vessaan pitäisi ommella verhot, kun ei kaupoista tuolla mitotuksella taho löytyä. :) Itse en ole kovin taitava ompelija, mutta suvusta kyllä löytyy taitajia siihen hommaan! Kunhan vain ensin löytäisin mieluisen kankaan.. ;)


Kuten aiemmin jo mainitsin, olen pikkuhiljaa alkanut laittaa joulua. Vielä puuttuu kovasti koristusta, tosin en edes ole yleensä pröystäillyt liioilla koriste-esineillä, vähäkin on kaunista ja luo oikean tunnelman. Aiemmat asunnot ovat olleet sen verran pienempiä, ettei koristeita ja verhoja ole kertynyt nimeksikään tämän talon tarpeita nähden! :) Tonttu-ukkoja talo kaipaa vielä..niin ja tietenkin sen kaikkein tärkeimmän; joulukuusen! Ari jo ulos toi tänään kaksi kuusta, etupihalle ja takapihalle, tottakai. ;) Valotkin on jo paikoillaan. Päivällä leijalili muutama lumihiutalekin tehden maan hiukan valkoisemmaksi. Peukut pystyyn, että joulusta tulee valkoinen. Ilman lunta on kovin vaikea saada yhtä rauhallinen joulumieli, kuin silloin, kun on korkeat hanget ja sopivasti pakkasta. Joulu on vuoden ihaninta aikaa, varsinkin, jos joulusta ei tee turhaa stressiä itselle. Joulunhan nimenomaan pitäisi olla rauhoittumisen ja rentoutumisen aikaa. :) Iloista viikonalkua!



lauantai 5. marraskuuta 2011

Ihana, OMA koti!





Se tunne, kun aamulla herää ja muistaa, että nyt. Nyt juuri äsken heräsin ikiomasta kodista, ikiomasta makuuhuoneesta, joka on sisustettu ja väritetty niillä omilla mieltymyksillä mitkä itselle kelpaa silmään. Se tunne, kun lähtee jostain ja sanoo lapsille: "Lähdetään kotiin", on ihana, kun kodin merkitys on nyt omissakin ajatuksissa saanut rauhan ja viimeisen leposijan. Tästä kodista on ihana rakentaa meidän näköinen, tuoksuinen, makuinen ja värinen. Kovasti sisustuskärpänen yrittää pörrätä korvissani, mutta yritän rauhoitella sitä, sillä nyt ei ole mihinkään kiire. Saan etsiä juuri meidän näköisiä tavaroita ja koristeita vaikka kymmenen vuotta. Tai senhän tietty tiedän, että se on loputon taival tuo sisustaminen. Mikään ei ole koskaan "valmis". Tässä kuitenkin kuvia kodistamme, jota jo olen hiukan kerinnyt laittaakin! :)










Uutta sänkyä odotellen.. ;)







torstai 13. lokakuuta 2011

Autohuolia = rahanmenoa...

Jälleen todistettu se, ettei köyhän kannattaisi ostaa halpaa.. :( Nyt pihalla seisoo Volvo s80, -99 täysin toimettomana, kun hajosi viime lauantaina. Onneksi sippasi tuohon meidän "kotitielle", ettei meidän Joosen kans tarvinu kovin pitkää matkaa patikoida lauantaiherkku-ostosten kans.. Huoltomiehen sanoin auto on tällä hetkellä för mitätön, niin kauan kunnes siihen vaihetaan koko kone... ELI,joko pitkiä aikoja yhellä autolla sumpliminen tai sen farmarin hankinta, mikä on ollut mielessä siitä asti, kun päätettiin se koiranpentu ottaa. Onhan nuita tullut vastaan jos minkälaisia autoja, mutta millä aivoilla nyt sitten ratkaista, tarvitaanko vielä toisenakin autona dieseliä vai ostetaanko suosiolla bensa; minun ja lasten käytöllä kun ei hirveästi niitä kilometrejä kerkeä viikon aikana kertyä. Ari hankki firmalle jo dieseli pakettiauton, mikä oli väistämätön ostos. Ja mihin merkkiin luottaa..? Minulla on oma auto (mikä nyt menee siihen tulevaan farkkuun vaihdossa) toiminut moitteettomasti, mutta saman merkin uudemmat versiot maksaa hunajaa... Toivottavasti pääsemme yhteisymmärrykseen asioista, Ari kun haluaisi toiseksikin autoksi dieselin. Palaamisiin, toivottavasti uuden auton kera! ;)

maanantai 10. lokakuuta 2011

Kiljumisen riemua!

Ai että kuinka ihanaa on seurata melkein puolivuotiasta tytöntylleröä hänen oppiessa uusia asioita! Ryömimisen tai konttaamisen oppiminen ei ole enää kaukana, siihen malliin itseään nostelee mahalla ollessaan! Tänään tosin hän oppi sen, mitä jo kauan on odotettu...KILJUMAAN! :D Aiemmin Vilman suu on vääntynyt ilkikuriseen, kaksihampaiseen hymyyn, keuhkot täyteen ilmaa ja antaa palaa! Tosin...ääntäkään ei kuulunut, vain yli-innostuneen pikkumyyn pihinää :D Tänään tapahtui pienen tättärän läpimurto. Sama valmistelu ja siitä se lähti. Kiljumista, kiljumista, kiljumista ja vielä kerran kiljumista. Mitenpä siinä pokkasi pidät, kun toinen koki onnistumisen, kehuahan sitä pitää! Tosin vetäydyttiin kodinhoitohuoneeseen jatkamaan harjoituksia, että isoveli saa nukkua rauhassa :D Vielä rättiväsyneenä piti saada vähän kiljua, vaunuissa mahallaan maaten; tättärä kun on päättänyt, että nukahtaa vain vaunuihin. :)

Teki mieli itsekin hiukkasen kiljua, sillä pyörähdin rakennuksella alkuillasta...huoh ja isompi HUOH! Joo eteneehän se, pikkuhiljaa, mutta kärsimätön kun olen, en voi sietää sitä, että jotkin pienet asiat venyy. Paras varmaan näin kotisohvalta antaa valituksen ääntä, kun on avaimet käteen valittu, mutta harmittaa se silti, että keittiö ei ole täysin valmis VIELÄKÄÄN! Yhden kaappiryhmän päältä puuttuu edelleen se sama koristelista, vaikka tänään kävi jo toinen Topi-asentaja... Tulkoon sitten vielä kolmas asentamaan sen yhteensä noin puolen metrin mittaisen koristelistan, eipä ole meidän päänvaiva. :/ Iloinen uutinen on se, että huomenna tulee se lattia-asentaja ja sähkömies. Niidenkin olisi pitänyt alkuperäisten puheiden mukaan tulla tänään. Turhaan ilmeisesti siltikin stressaan, sillä näillä näkymin(!!!) kuitenkin pääsen perjantaina siivouspuuhiin, kun Joose menee yökylään ja Vilma naapuriin- mummulaan! :) Taidanpa ottaa lasillisen kuplivaa, laittaa napit korviin ja antaa imurin ja rätin laulaa laulujaan... ;) 



sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Ajatuskatkos

        Ja niin on tämän mamman jalat kulkeutunu paikallisen kahvila/viihderavintolan tiskin taakse! Ja huomatkaa, että tiskin taakse! :D Täällähän sitä tottui olemaan reippaan kahden vuoden ajan melkein jokapäivä, nyt keikkaluontoisesti auttelen omistajia, kun olisivat joutuneet olemaan yötäpäivää töissä ilman apua. :) Mukavaa vaihteluahan tämä on, ja kun vielä tietää, että tämä ei ole jatkuvaa, niin mielelläni auttelen. Kaikki muistui mieleen, kun perjantaina tänne tulin, ihan niinkuin en koskaan olis ollutkaan pois. Ainoa mikä meinasi tuottaa vaikeuksia oli kahvinkeitto..en muistanut montako lusikallista täytyy laittaa pannulliseen! :D Toki tänäänkin on pakko mennä talolle heti kun pääsen, olis vielä hommia tekemättä ja aika loppuu kohta. Tuntuu että se loppuu kesken. Tänään vuorossa keittiön lattian siivousta (sen mitä ilman imuria pystyy) ja saunan laatoitetun seinän pesua. Kuvia projektista luvassa myöhemmin! Nyt palvelemaan janoisia (jokseen tuttuja :D) asiakkaita..

tiistai 27. syyskuuta 2011

Kolme viikkoa ja neljä päivää

Nii-in, kolme viikkoa ja neljä päivää aikaa siihen kun talon tulee olla luovutusvalmis! Tässä hieman kuvapäivityksiä meidän "raksalta", joka yhä enemmän näyttää jo asuttavalta kodilta.

                                                             
                                               
                                             Kodinkoneet odottaa asentajia

                                             

                                              Keittiöstä tulee mukavan raikas



                Kodinhoitohuoneesta tuli ihanan lämminsävyinen
                                       
                            Erittäin tyytyväinen suklaanruskeisiin kaapinoviin!




Tänään oma muurarimme oli laatoittamassa kiukaan takusta. Ensiviikolla tulee lvi- ja sähkömiehet, sitten lattiat ja sitten listat. Viimeiselle viikolle jää noin neljä päivää aikaa siivota koko talo näyttelyä ajatellen. Toivotaan, että vielä aikataulu hiukkasen nopeutuu.. :)

perjantai 9. syyskuuta 2011

Laattaa laatan viereen

    Tänään se laatoittaja aloitti sitten oman lyhkäsen urakkansa. Kodinhoitohuone, pesuhuone, sauna, tuulikaappi ja takaneduslaatoitus ovat huomenna valmiit! Aikoi olla tänään pidemmän päivän ja huomenna tulla aamusta tekemään loppuun. Kuinka ollakaan, kalusteet saapuvat alustavien toimitustietojen mukaan 14.pvä eli ensiviikon keskiviikkona! Asentajat tosin vasta loppukuusta/lokakuun alussa. Eli toisinsanoen, tämän riemunkiljahduksen jälkeen kiljahduksia kuuluu vasta pitkän tovin jälkeen :D

Kiljahdanpa myös, että maanantaina lähdetään Haaparantaan, Ikeaan, ostamaan loput kalustehankinnat mitä olen sinne suunnitellut! Lähdemme maanantaiaamuna ajelemaan, puotetaan lapset äitilleni Ouluun ja tiistaina matkataan sitten takaisin. :) Reipasta viikonloppua kaikille!


(tässä kuvia suunnitelluista hankinnoista)

Meidän makkariin valaisin. Saa luotua myös romanttista tunnelmaa, kun sytyttää oikeat kynttilät ;)

Takan viereen "lukunurkkauksen" valaisin

Jooselle lastensänky

Vierashuoneeseen pöytä, toimii myös tietokonepöytänä tarvittaessa
Meidän makkariin liinavaatekaappi












lauantai 3. syyskuuta 2011

Muuttoon aikaa 7vk!

Miten aika meneekin niin nopeaa? Puiden lehdet alkaa putoilla, kellastua ja käpristyä, illat on pimeitä ja kynttilöitä on taas “luvallista” polttaa. Aamun henkäys on kosteanraikas, utuinen mutta silti pirteä, päivät on vielä lämpimiä mutta harmaita ja illan tullen syvä pimeys nielaisee kaiken muun paitsi katuvalojen kajon.. Vastahan oli jo aamulla aika avata ovi ja toivottaa lämmin henkäys tervetulleeksi, todeta mittarista klo 9 aamulla että kuuma päivä tulee, kun elohopea oli siihen mennessä kohonnut jo 20.. Toisaalta minua, syksyn lasta, ei haittaa vaikka päivien tukala kuumuus on ohi! Rakastan kesää, kun on lämmintä ja ihmiset iloisia, mutta liika on liikaa! Olen yleensä mieluummin pitkähihaisissa paidoissa ja pitkälahkeisissa housuissa, mutta jos mittarissa tykyttää +35 astetta, teen itsestäni lähinnä naurunalaisen! Eikä noilla lämpötiloilla enää auta se minihame ja tuubitoppikaan, siinäs hikoilette! :D
Miten se onkin, että näin syksyn saavuttua, ihmisillä tulee jokin paniikki laittaa pakkaseen kaikenmaailman ruokatarpeet? Onhan ne kaupat auki talvisinkin! Jokin alkukantainen perimä ilmeisesti. Totta puhuen omaa pihaa laittaessa on tullut mieleen, että mikä sen mukavampaa kuin käydä poimimassa omenat ja marjat, tekasta hillot, piirakat ja mehut ja joka kerta kun vieraita tulee, saa hiukkasen kehua, että “ite on tehty, ja omien puiden omenoista tottakai!”. Se antaa tehokkaan kuvan, vaikka aina ei niin jaksaiskaan olla turbovaihteella liikenteessä! :) Tästäpä heräis vielä kysymyksiä…Miksi joillakin (varsinkin meillä äiti-ihmisillä) on alitajuntainen tarve näyttää kanssaihmisille oma tehokkuus? Miksei joskus sallittaisi ääretöntä laiskuutta ja saamattomuutta?
Talolle kuuluu hyvää, kiitos kysymästä! Tai no… sitä samaa kuin viimeisen kuukauden. :D Täälläpäin ei ole nyt tapahtunut mitään, ilmeisesti muita projekteja on viety eteenpäin ja meidän talo saanut odottaa vuoroaan. Olikinhan se aikataulua hiukkasen edessä. Tapetit siis seinässä, kuin myös maalit. Takkakin on jo valmis, meidän maalausta vaille.  
2011-07-29 242
Vierashuone







 2011-07-29 224   2011-07-29 2392011-07-29 218


2011-07-29 232
Kodinhoitohuoneeseen valitsin rusehtavan sävyn, lattiaksi tulee valkoinen laatta ruskealla saumalla







2011-07-29 228







Keittiössä on vaalea/beige raitatapetti. Halusin keittiöön hiukkasen vanhaa aikaa. Lattiaksi tulee harmaanruskea tammi-laminaatti (Grey Oiled Oak)  kuten muihinkin- ei kosteanpaikan- tiloihin.



Yksi huone, josta näin aluksi tulee lasten leluhuone, on vain valkoiseksi maalattu. Sinne vielä mietin eri vaihtoehtoja, josko piristäis ilmettä jollain hauskalla sisustustarralla, sopivaa vain ei ole vielä osunut silmään. Ei vain viitsitty tapetoida millään, jottei sitten niin paljon harmita löytää ensimmäinen kuulakärkikynän jälki…
2011-07-29 070
2011-07-29 072

















Vain maalausta vaille!
Takasta tuli juuri sellainen kuin ajattelin. Muurari onkin kummisetäni, joten uskalsin antaa vähän tiukempiakin ohjeita. Toki aika paljon sain myös vinkkejä kokeneelta muurarilta! Kyllä kelpaa talvella kylpeä takan lämmössä!

Nyt vain jännityksellä odotellen laatoittajaa, sitten sen alkaa jo vihdoin tajuamaan…Saadaan kohta muuttaa IKIOMAAN kotiin!


(julkaistussa tekstissä kuvat eivät ole ollenkaan niin, kuin ne sinne asettelin. Suokaa anteeksi sekavuus)

maanantai 8. elokuuta 2011

Reissuja ja suuria suunnitelmia

 

Hôla!

Taas on pitkä aika vierähtäny ku viimeksi kirjoittanut. Tähän pariin viikkoon on mahtunu kaikenlaista. Käytiin Arin kans Lapissa lomamatkalla (siis sillä kihlajaismatkalla :P) ja upeat maisemathan siellä on. Ei se auta vaikka niitä kuvaillaan ja kerrotaan niistä, kyllä ne pitää itse nähdä ja kokea! Monet minut tuntevat ei ehkä uskois, mutta siellä meikäläisestä kuoriutu kyllä oikia “Eräiita” :D Tosin yks seikka mikä autto siihen paljoki oli se, ettei itikoita ollu juuri ollenkaan! Enempi niitä täällä on ollu, tai sitte ne vaan ymmärsi väistyä ku menin sinne. Kiusakkoon niitä jotka sitä kestää…
Matkalla sinne meinas jo usko loppua, kun niitä “mahtavia tuntureita” ja “karuja maisemia” ei tosiaan alkanu näkyä eikä pahemmin kuuluakaan, mutta Saariselälle päästyä viimeistään huomasin, miten täysin erilainen paikka se on ku tämä silmän kantamattomiin ulottuva tasanen peltoaava… Lauantaipäivänä mentiin Kaunispäälle ja Sovintovaaralle sekä tietty reippailtiin reilu 285porrasta karhunpesäkivelle ja portaiden yläpäähän näköalapaikalle.

2011-07-29 108

2011-07-29 1322011-07-29 057 Välissä käytiin syömässä Rakka-ravintolassa ja taas mentiin. Seuraavaksi Ari näytti kullanhuuhdontapaikat ja eräitten tuttavien asutuksen Sotajoen  varrelta. Kyllähän sinne olis tarttenu useamman päivän, että paikasta olis kunnolla kerinny nauttia, mutta suunnitelmissa onkin tehdä samanlainen reissu enskesänä! Sitä odotellessa!

 

Hiphei, talolla tapahtuu! Tapetointi ja maalaus on huomenna valmis! Kyllä tänään jo näki, että nätti koti siitä tulee –ja miksipä ei tulis. :) Valkosen sävykin oli hyvin valittu, ei ihan valkoinen kaikessa valossa, taittaa hieman purppuraan kun oikeanlaisesta kulmasta katsoo! Varmaan valittu vähän vahingossakin, mutta sattuuhan niitä onnistuneitakin vahinkoja.. :D Jos joku haluaa tietää sävyn, se oli muistaakseni Palatsi K503. Kodinhoitohuoneestakin tulee kivannäkönen, valitsin sinne rusehtavan seinämaalin. Kuvia myöhemmin sitten kun saan otettua niitä. Keskeneräistä ei saa arvostella ;)

Ai niin ja päätettiin ottaa koira. Isällä on käynyt se nimenomainen onnistunut vahinko; Husky on astunut Labradorinnoutajan! Niistähän voi tulla aivan komeitakin koiria ja niitä kuulema nimitetään aivan Siperiannoutajina. Soveltuu kuulema hyvin perhekoiraksi ja haluaa tulla hyväksytyksi täysivaltaiseksi perheenjäseneksi. Virtaa pentukoirasta (ja eikös kaikista pentukoirista) kuulema löytyy ja omaa luonnetta, mutta sehän ei meidän perheessä ole enää uutta! ;) Tarvitsee paljon tilaa juosta ja selvät rajat ja säännöt niin ei ongelmia. Liian pitkäksi aikaa jos jättää yksin saattaa ongelmia ilmaantua, mutta pienet lapset jo pakottaa siihen että harkitsemattomia pitkäaikaisempia reissuja ei juurikaan tule! Löytämieni sivujen mukaan, rotu nauttii myös uimisesta ja vedessä leikkimisestä. No, mikäs sen osuvampi koiravalinta. Nyt katsellaan vaan autoa, mihin Nappeki mahtuu mukaan… (liekko nimi on koskaan Nappe, tuli vaan mieleen :> )

Nyt unten maille, kello nimittäin on jo yli puolenyön!

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Haikea aamu


        Haikein mielin joutui aloittamaan tämän päivän… Vuokranantajan naisystävä sai ilmeisesti jonkin sairaskohtauksen ja menehtyi.. 9 jälkeen arvelin, että Ari tulee jostain syystä kotiin käymään traktorilla, kun niin iso ääni tuli meitä kohti. Olin kodinhoitohuoneessa ja pesuhuoneen ikkunasta yritin kuikuilla, olisiko se sittenkin esimerkiksi roska-auto, kun niin läheltä kuului, eikä traktoria näkynyt. Ikkunasta ei näkynyt mitään, mutta keittiöön tullessani huomasin että SEPE helikopteri oli laskeutunut “takapihallemme”.
          Äkkiä luulin, että itse vuokranantajalle on sattunut jotain, sillä hän sairastaa harvinaista rappeumatautia ja elinaikaa ei ole annettu kuin korkeintaan 5vuotta, mutta ulos mennessäni ja varovasti “kytättyäni” huomasin, että sekä vuokranantaja, että hänen poikansa kävelee ulkona rauhallisesti, kuten myös kaksi ensihoitajaa. Poika puhui puhelimeen, isänsä puolesta, sillä puhekyky on ensimmäinen mikä lähtenyt sairauksen seurauksena. Sepellä tullut lääkäri oli ilmeisesti sisällä ja toisen ambulanssin ensihoitajat. Jonkin aikaa oli rauhallista, mutta sitten asia alkoi valjeta…Sepe lensi pois ja toinen ambulanssi pakkasi tavaransa ja myös lähti. Toinen ambulanssi jäi, mutta hetken päästä saapui poliisi ja siitä ei mennyt kauaa kun kalmanauto kaarsi mutkasta… Sen näkeminen ei ole koskaan mukavaa, vaikkei olisi mitään tietoa kuka kuollut, missä ja miten. Itsellä vain aina takaraivossa tykyttää, että olen joutunut olemaan tähän ikään mennessä vasta kolmissa hautajaisissa (pappani, olin tuolloin 4vuotias, papan siskon (läheisin niistä kaikista) sekä ystäväni Annikan…) eli edessä on vielä aika monet :’(
        Eilen kävimme naapureiden puolella kertomassa, että meille valmistuu talo lokakuussa joten muutamme lokakuun loppuun tästä pois, ja meillä olisi teidossa seuraavat vuokralaiset. Silloin Maikki (nimi muutettu) oli oikein hyväkuntoisen näköinen ja mikään ei antanut merkkejä elämän loppumisesta.. :( Kuten hänellekin sanoin, viitaten Maurin (nimi muutettu) sairauteen, “ikinä ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan”… Olivatko nuo nyt ne kuuluisat viimeiset sanat? :(
82
           Näen ensyönä varmaan painajaisia näystä, jossa Mauri kantaa ruumisautonkuljettajan kanssa valkoisella lakanalla peitettyä Maikkia…Tästäkin jo huomaa, että menenkö aivan sekaisin, kun joskus joutuu itse moiseen tilanteeseen? Ja miksi ajattelen joutuvani? Voisinko unohtaa sellaisen ja keskittyä siihen, että kaikki elää vielä ja voi hyvin… tällaiset kuitenkin aina pysäyttää. Väkisellä.
      Menehtynyt naisystävä oli myös vuokranantajamme puhe”mies”, nyt hänkin on poissa. Sääliksi käy ja sympatiat on naapureiden puolella. Sitä poikaakin elämä kolhinut vuosia takaperin isolla menetyksellä, nyt varmasti toisella raskaalla poismenolla ja jonkun vuoden kuluttua isäkin lähtee..väistämätöntä kun on.. :/

    Haikeaa ja rauhallista päivän jatkoa… “Maikki” olet ajatuksissani.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Mietintöjä ja Lappireissufiilistelyä!

Hôla! Niin se vaan tuli reissu tehtyä. Ähtärissä oli jos minkälaista elukkaa, erikoisia toki myös minun silmiin. Enhän oo koskaan nähny hirveäkään ku kaukaa suuren hahmon. Ensimmäinen yö oltiin siellä mun tätillä Johannalla Tervajoella, toinen yö Lestijärvellä Pietilän lomataloissa. Se oli tosi hyvä mökki ja hinta oli 60e/vrk, eli ei mahdoton. Olis menty Arin suvun mökille, mutta Arin veli ja sen tyttöystävä olivat siellä. Mökillä käyntiä kun on hiukan rajoitettu, joka toinen viikko on "meidän suvun" viikko ja mitenpä sitä viikolla käyt, kun töitä pitää tehdä. Viikonloppujakin on pakko vähän jakaa, ollaanhan mekin oltu jo yks kokonainen viikonloppu aivan rauhassa.

Talolla on taas hiukan menty eteenpäin. Puhallusvillat oli käyty laittamassa maanantaina ja tällä viikolla pitäis takka olla valmis. Niin Mika ainakin vähä lupaili. :) Appiukko ja anoppi oli maalannu tekemisen puutteessaan toisen päädyn kokonaan, yläkolmiota vaille. :O Iso kiitos niille, meillä kun on vähä rajallinen tämä raksalla notkuminen näitten tenavien kans. Tai Arihan vois olla juu, mutta mun pää ja stressitason sietokyky taitais olla melko koetuksella, jos kaikki päivät päineen. Välillä tuntuu, että olenko avuton, kun en ala olla yksin noiden kans tai olenko laiska tai enkö vain halua, mutta olenhan kyllä kaikki päivät päineen. Välillä stressaan siitäki, että olenko Vilman kans yhtäpaljon kuin Joosen kans, mutta niin se Ari ainakin väittää :D Ja oonhan päivisin niitten kans yhtäpaljon. Joosen hoito alkaa parin viikon päästä, saa taas kavereiden kans olla muutamana päivänä viikossa. Käy varmasti aika tylsäksi, kun äitin ja leikkimättömän pikkusiskon kans joka päivä. Tänään kyllä lähdetään käymään äiskän kaverin tykönä jossa on vuoden vanhempi tyttö ku Joose ja niillä tuntuu menevän leikit välillä vähä liianki hyvin yhteen ;)

Onkohan sitä vähän vieraantunu jo kavereistakin? Välillä tuntuu että meinaa aivan v-käyrä nousta, kun kukaan ei käy, mutta välillä tulee semmonen olo, että ei oikiastaan jaksakaan ketään.. Miksiköhän? :o Oonko erakoitumassa? Sitte taas kun joku käy ja on saanu rupatella ja vaihtaa kuulumisia ja miettiä muitaki juttuja ku onko vaipat millon vaihettu, joko Joosella on nälkä, onkohan sillä tylsää, onkohan Vilmalla nälkä ku se kitisee vai vain väsynyt niin sitä on taas semmonen olo, että hei, ei mua ookaan ehkä unohdettu ja taas jaksaa painaa täyttä höyryä. Olen vain itse niin täynnä tätä arkea vielä, ettei muista etes aina kysyä muilta että mitä kuuluu... :/ Innolla odotan vielä sitä, kun pääsen kavereiden kans jonneki ja saan unohtaa kotiasiat hetkeksi. Tietysti mietin illanki aikana että miten täällä pärjätään, mutta sehän on tietääkseni normaalia. :D Parin viikon päästä lähetään Arin kans kahestaan Lappiin! Siinäkin on semmonen reissu mitä odottaa ehkä vähän huonollakin omalla tunnolla, koska on niin innoissaan siitä että pääsee "vapaasti" lomailemaan. Ei tarvitse huolehtia kuin siitä, että autossa dieseli riittää ja yöpaikka löytyy. :D Mitä ihmettä? Osaanko olla semmosella lomalla? En oo Joosen syntymän jälkeen (marraskuu 2009) käynyt yksin kuin kerran mökillä (viime elokuussa), kerran päivä ikeassa, ja lukuisia kauppareissuja, kun Jyri tai Ari ollu Joosen/lasten kans. (Jos joku tuttu sattuu lukemaan, ole hyvä ja korjaa jos muistuu vielä mieleen jotain missä oon itekseni käyny. ei kaikkia voi muistaa! :D)

Nyt taitaa olla pyykkien viikkaus aika, ja Joosellekin vois vaihtaa vaatteet ja laittaa ulos. Näyttäis olevan tulossa kaunis päivä. Kunhan ei liian kuuma, Seat ei oo mikään kyläilyauto +30asteen helteillä ;D

Palaamisiin!

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Lähtökuopissa

Lasten vaatteet, omat vaatteet, hygieniatarvikkeet, Vilman ruuat ja molempien vaipat. Siinä ne tärkeimmät mitä tälle viikonlopulle pakataan! Kassit valmiina lähtöön, vieläkun muruseni kotiutuu töistä niin saa startata sinne "vasemmalle" niinkuin kummityttöni sanoi Tervajoelle mennessään. :) Nimitys johtunee siitä, kun täältä lähtiessä joka risteyksestä pitää kääntyä vasemmalle, yhden kerran ainoastaan oikealle. :D Huomenna olis vakaa aikomus käydä siellä Ähtärin eläinpuistossa ja EHKÄ sunnuntaina vielä siellä ihmeellisempääkin ihmeellisemmässä Tuurin kyläkaupassa :D Jospa sieltä bongais vaikka Vesa Keskisen punaviinihuuruissaan. Ja itsehän se ei sitä ole juonut, vaan se on JUOTETTU! :D

Tämän "rentoutusloman" tarkotuksena ois, että talon maalausurkassa otettais spurtti ensviikolla ja urakoitas talon päädyt päävärillä. Amma tosin lähtee maanantaina rippileirille, mutta täytyy kysäistä josko olis muita halukkaita tulemaan pariksi tunniksi Joosen nukkumaanmenon jälkeen. :) Helppo homma, kun Vilmakin nukkuu yleensä alkuillasta.

Tänäaamuna jälleen lapset yhessätuumin oli päättäny, että äiti saa aikaisen herätyksen. Vilman kans syötiin jo kolmen jälkeen kerran, rupes nukkumaan neljän jälkeen ja jo 05:15 päätti herätä keskustelemaan tulevan päivän suunnitelmista. <3 Joose heräsikin jo 7ltä Vilman painuessa "päiväunille". Ajattelin matkalla ottaa pikku päikkärit ellei parin viikon rästilehdet vie täysin unihaluja. Autossa on parasta lukea, menee matka joutuin ja lehteen saa keskittyä hyvällä omalla tunnolla, toisin kuin kotona lasten ollessa hereillä. Monesti luen kauppareissuillakin, vaikka keskustaan ei ole matkaa kuin nelisen kilometriä :)

Palaamisiin reissun jälkeen!

torstai 14. heinäkuuta 2011

Tulevaisuuden Haaveet

Raksa tuntuu seisovan edelleen. Noh, kunhan on sovittuna päivänä valmis, koko ajan vain itsellä sormet syyhyää päästä katselemaan miltä tuleva näyttää! :) Siivokin on kamala muurareiden jäljiltä, mutta vielä ei paljon kannata siivoilla, kun pakkelointi ja hiominen on vielä edessäpäin.

Huomenna olis tarkoitus lähteä koko porukalla kesälomareissulle! Lapset toki vielä aika pieniä muistamaan moista reissua isompana, mutta tuleepa hyvä mieli käydä vähän muissa maisemissa. Tarkoitus olis lähteä minun äitin siskolle Tervajoelle yökylään ja siitä sitten Ähtärin eläinpuistoon lauantaipäiväksi! (saattaa olla iskillä ja äitillä oma koira haudattuna ;)) Lauantaina mahdollisesti tullaan kotiin eläinelämyksen jälkeen, mutta ollaan myös puntaroitu vaihtoehtoa jäädä jonnekin matkanvarrelle yöksi. Loppukuussa lähetään kahestaan kihlajaismatkalle Lappiin. Saan vihdoin sen kauan haaveilemani hotelliaamiaisen!

Luin tuossa tuota aiempaa tekstiä ja siitä saa sellaisen kuvan,  etten tosiaan itse tee kotona mitään :D Tarkoitus ei ollut se, vaan ilmaista vain kuinka ahkera ja ihana mies minulla on. Sellaisesta saa monet vain unelmoida katsellessaan lenkkimakkaraa syövää, sohvalla makaavaa miestään. ;D

Iltapäivä meni mukavasti, kun kaksi kaveria kävi kahvilla. Kahviseura on äitiyslomalaiselle aina mieluinen yllätys, ja toki tykkään lastenkin kanssa käydä kylässä. Paljon käymmekin aamupäivisin, ettei aika kävisi niin pitkäksi. Sitä kuitenki aina tuijottaa kelloa, että milloin toinen puoli tulee kotiin! <3

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Aikainen aamukahvi. Laiskuutta luvassa.

Tänään rakkaat lapset päätti, ettei äiti nukukaan kovin pitkään.. Tyttö heräs jo neljän jälkeen, päätti seurustella viiteen ja mosse heräsikin jo 20vaille 7 :) Nooh, menen aikaisin illalla nukkumaan, en taida jaksaa lähteä raksalle ollenkaan. Ari menkööt maalaamaan, innostusta enemmän kuitenki ku minulla. Se on niin ahkera, että välillä aivan suututtaa oma laiskuus. Monesti kun siippasein tulee töistä, se tiskaa, hoitaa pyykit, kerää lelut ym.. minä hoidan vain lapset. Toki teen päivän aikana niin paljon kun kerkeän, mutta tulee välillä roisto olo itselle kun katsoo toisen touhuamista. Se ei vain osaa olla paikoillaan, mutta mikäs siinä, kun ei tunnu olevan valittamistakaan. On toki myös niitä päiviä, että Ari nukkuu ja minä teen. Saa sekin välillä laiskotella, minä laiskottelen pienissä erissä silloin kun mahdollista!

Ei malttais odottaa, että Talolla tapahtuu! En tiedä joko tänään ovat tulleet laittamaan kattopaneeleita, eilen oli jo puhe tulla. Nyt sielä on muutenkin ollut aika rauhallista, liekö kesälomien syy? Pesuhuoneestakin puuttuu osa villoista ja seinälevyistä, muuriseinästä puuttuu osaksi tasoite ja takan teko vielä odottaa tekijöitään. Arin mielestä olisi kuulema parempi siivoamisen kannalta, että seinälevyt pakkeloitaisiin ja hiottaisiin ennen kattopaneeleita. Tottahan se on, mutta emmehän me voi vaikuttaa siihen, kun työnjohtajat ovat erikseen. Olemme sanan varsinaisessa merkityksessä tällä hetkellä "VAIN" talonomistajia ja maksajia. Mutta tulee ainakin nopeasti uusi koti. Ystäväpariskunta aloitti rakentamisen suht samaan aikaan, heille tuli vain seinät elementteinä talotehtaalta joten rakentamisessa kuluu pidempi aika. Siinähän tietenkin säästää rahallisesti hiukan, kun itse tekee omiin nimiin. Se ratkaisu olisi syönyt varmasti meidän parisuhdetta ja Arin töitä. Yksityisyrittäjänä kaikki näkyy samantien!

Tänään me lähetään kävelylle kunhan Ari tulee töistä, illempana haetaan mun kaveriksi tuttavan tyttö jotta Ari pääsee maalaamaan ja pitäähän meidän pakata viikonlopun reissuakin varten suurin osa valmiiksi! Jiihaa \o/

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Ulkoilmaa ja sunnuntairötväilyä

Hola! Ensimmäinen teksti alkaa än yy tee NYT!
Käytiinpä eilen siippasen kans paikallisen pubin terassilla juomassa muutama virvoitusjuoma! :) Oli kyllä mukavaa, mutta ei sitä montaa kertaa enää näin vanhana jaksa. Nyt taas piisaa joksiki aikaa. Oloja ei onneksi oo. Nyt iski ja Vilmanen nukkuu tyytyväisenä ja minä istun saunatakki päällä kirjottamassa ensimmäistä blogitekstiä. :) Kaikkeen sitä alkaa... Pitäis alkaa herätellä uinuvia, jotta päästään kauppaan ennenku esikoinen tulee kotiin mummulasta. Ovat käyneet Kokkolassa pojan biologisen isän luona tutustumassa. Ne on nähneet suht säännöllisesti tässä reilun puolentoistavuoden aikana, mutta nyt sitten (biologinen) isä haluaa alkaa totuttamaan poikaa myös Kokkolan kotiin... Äitiä meinaa vähä hirvittää.. Tarkoitus ois käydä vielä sen jälkeen mummulassa syömässä, joten kai se on alettava vaihtaa vaatetta ihmisten ilmoille sopiviksi. :)

Meillä on siis pienomakotitalon rakennusprojekti pystyssä, tosin pakettitalo, niin meidän hommat on aika vähäisiä; siivousta, pihanlaittoa ja ulkopuolen maalausta. Talon pitäis olla valmis lokakuussa 2011, tarkalleen 22.10. :) Maanantaina tulee taas mun serkku muuraamaan meidän takkaa valmiimmaksi, ja tiistaina tulee kattopaneelien asentajat. En malta oottaa että näkee miten koko tila avartuu vaaleiden kattopaneelien myötä!

Laitanpas kuvia tänne, kun kerkiän. Nyt pukemaan. Hejssan!