Hôla! Niin se vaan tuli reissu tehtyä. Ähtärissä oli jos minkälaista elukkaa, erikoisia toki myös minun silmiin. Enhän oo koskaan nähny hirveäkään ku kaukaa suuren hahmon. Ensimmäinen yö oltiin siellä mun tätillä Johannalla Tervajoella, toinen yö Lestijärvellä Pietilän lomataloissa. Se oli tosi hyvä mökki ja hinta oli 60e/vrk, eli ei mahdoton. Olis menty Arin suvun mökille, mutta Arin veli ja sen tyttöystävä olivat siellä. Mökillä käyntiä kun on hiukan rajoitettu, joka toinen viikko on "meidän suvun" viikko ja mitenpä sitä viikolla käyt, kun töitä pitää tehdä. Viikonloppujakin on pakko vähän jakaa, ollaanhan mekin oltu jo yks kokonainen viikonloppu aivan rauhassa.
Talolla on taas hiukan menty eteenpäin. Puhallusvillat oli käyty laittamassa maanantaina ja tällä viikolla pitäis takka olla valmis. Niin Mika ainakin vähä lupaili. :) Appiukko ja anoppi oli maalannu tekemisen puutteessaan toisen päädyn kokonaan, yläkolmiota vaille. :O Iso kiitos niille, meillä kun on vähä rajallinen tämä raksalla notkuminen näitten tenavien kans. Tai Arihan vois olla juu, mutta mun pää ja stressitason sietokyky taitais olla melko koetuksella, jos kaikki päivät päineen. Välillä tuntuu, että olenko avuton, kun en ala olla yksin noiden kans tai olenko laiska tai enkö vain halua, mutta olenhan kyllä kaikki päivät päineen. Välillä stressaan siitäki, että olenko Vilman kans yhtäpaljon kuin Joosen kans, mutta niin se Ari ainakin väittää :D Ja oonhan päivisin niitten kans yhtäpaljon. Joosen hoito alkaa parin viikon päästä, saa taas kavereiden kans olla muutamana päivänä viikossa. Käy varmasti aika tylsäksi, kun äitin ja leikkimättömän pikkusiskon kans joka päivä. Tänään kyllä lähdetään käymään äiskän kaverin tykönä jossa on vuoden vanhempi tyttö ku Joose ja niillä tuntuu menevän leikit välillä vähä liianki hyvin yhteen ;)
Onkohan sitä vähän vieraantunu jo kavereistakin? Välillä tuntuu että meinaa aivan v-käyrä nousta, kun kukaan ei käy, mutta välillä tulee semmonen olo, että ei oikiastaan jaksakaan ketään.. Miksiköhän? :o Oonko erakoitumassa? Sitte taas kun joku käy ja on saanu rupatella ja vaihtaa kuulumisia ja miettiä muitaki juttuja ku onko vaipat millon vaihettu, joko Joosella on nälkä, onkohan sillä tylsää, onkohan Vilmalla nälkä ku se kitisee vai vain väsynyt niin sitä on taas semmonen olo, että hei, ei mua ookaan ehkä unohdettu ja taas jaksaa painaa täyttä höyryä. Olen vain itse niin täynnä tätä arkea vielä, ettei muista etes aina kysyä muilta että mitä kuuluu... :/ Innolla odotan vielä sitä, kun pääsen kavereiden kans jonneki ja saan unohtaa kotiasiat hetkeksi. Tietysti mietin illanki aikana että miten täällä pärjätään, mutta sehän on tietääkseni normaalia. :D Parin viikon päästä lähetään Arin kans kahestaan Lappiin! Siinäkin on semmonen reissu mitä odottaa ehkä vähän huonollakin omalla tunnolla, koska on niin innoissaan siitä että pääsee "vapaasti" lomailemaan. Ei tarvitse huolehtia kuin siitä, että autossa dieseli riittää ja yöpaikka löytyy. :D Mitä ihmettä? Osaanko olla semmosella lomalla? En oo Joosen syntymän jälkeen (marraskuu 2009) käynyt yksin kuin kerran mökillä (viime elokuussa), kerran päivä ikeassa, ja lukuisia kauppareissuja, kun Jyri tai Ari ollu Joosen/lasten kans. (Jos joku tuttu sattuu lukemaan, ole hyvä ja korjaa jos muistuu vielä mieleen jotain missä oon itekseni käyny. ei kaikkia voi muistaa! :D)
Nyt taitaa olla pyykkien viikkaus aika, ja Joosellekin vois vaihtaa vaatteet ja laittaa ulos. Näyttäis olevan tulossa kaunis päivä. Kunhan ei liian kuuma, Seat ei oo mikään kyläilyauto +30asteen helteillä ;D
Palaamisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti