Haikea aamu

        Haikein mielin joutui aloittamaan tämän päivän… Vuokranantajan naisystävä sai ilmeisesti jonkin sairaskohtauksen ja menehtyi.. 9 jälkeen arvelin, että Ari tulee jostain syystä kotiin käymään traktorilla, kun niin iso ääni tuli meitä kohti. Olin kodinhoitohuoneessa ja pesuhuoneen ikkunasta yritin kuikuilla, olisiko se sittenkin esimerkiksi roska-auto, kun niin läheltä kuului, eikä traktoria näkynyt. Ikkunasta ei näkynyt mitään, mutta keittiöön tullessani huomasin että SEPE helikopteri oli laskeutunut “takapihallemme”.
          Äkkiä luulin, että itse vuokranantajalle on sattunut jotain, sillä hän sairastaa harvinaista rappeumatautia ja elinaikaa ei ole annettu kuin korkeintaan 5vuotta, mutta ulos mennessäni ja varovasti “kytättyäni” huomasin, että sekä vuokranantaja, että hänen poikansa kävelee ulkona rauhallisesti, kuten myös kaksi ensihoitajaa. Poika puhui puhelimeen, isänsä puolesta, sillä puhekyky on ensimmäinen mikä lähtenyt sairauksen seurauksena. Sepellä tullut lääkäri oli ilmeisesti sisällä ja toisen ambulanssin ensihoitajat. Jonkin aikaa oli rauhallista, mutta sitten asia alkoi valjeta…Sepe lensi pois ja toinen ambulanssi pakkasi tavaransa ja myös lähti. Toinen ambulanssi jäi, mutta hetken päästä saapui poliisi ja siitä ei mennyt kauaa kun kalmanauto kaarsi mutkasta… Sen näkeminen ei ole koskaan mukavaa, vaikkei olisi mitään tietoa kuka kuollut, missä ja miten. Itsellä vain aina takaraivossa tykyttää, että olen joutunut olemaan tähän ikään mennessä vasta kolmissa hautajaisissa (pappani, olin tuolloin 4vuotias, papan siskon (läheisin niistä kaikista) sekä ystäväni Annikan…) eli edessä on vielä aika monet :’(
        Eilen kävimme naapureiden puolella kertomassa, että meille valmistuu talo lokakuussa joten muutamme lokakuun loppuun tästä pois, ja meillä olisi teidossa seuraavat vuokralaiset. Silloin Maikki (nimi muutettu) oli oikein hyväkuntoisen näköinen ja mikään ei antanut merkkejä elämän loppumisesta.. :( Kuten hänellekin sanoin, viitaten Maurin (nimi muutettu) sairauteen, “ikinä ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan”… Olivatko nuo nyt ne kuuluisat viimeiset sanat? :(

           Näen ensyönä varmaan painajaisia näystä, jossa Mauri kantaa ruumisautonkuljettajan kanssa valkoisella lakanalla peitettyä Maikkia…Tästäkin jo huomaa, että menenkö aivan sekaisin, kun joskus joutuu itse moiseen tilanteeseen? Ja miksi ajattelen joutuvani? Voisinko unohtaa sellaisen ja keskittyä siihen, että kaikki elää vielä ja voi hyvin… tällaiset kuitenkin aina pysäyttää. Väkisellä.
      Menehtynyt naisystävä oli myös vuokranantajamme puhe”mies”, nyt hänkin on poissa. Sääliksi käy ja sympatiat on naapureiden puolella. Sitä poikaakin elämä kolhinut vuosia takaperin isolla menetyksellä, nyt varmasti toisella raskaalla poismenolla ja jonkun vuoden kuluttua isäkin lähtee..väistämätöntä kun on.. :/

    Haikeaa ja rauhallista päivän jatkoa… “Maikki” olet ajatuksissani.

Mietintöjä ja Lappireissufiilistelyä!

Hôla! Niin se vaan tuli reissu tehtyä. Ähtärissä oli jos minkälaista elukkaa, erikoisia toki myös minun silmiin. Enhän oo koskaan nähny hirveäkään ku kaukaa suuren hahmon. Ensimmäinen yö oltiin siellä mun tätillä Johannalla Tervajoella, toinen yö Lestijärvellä Pietilän lomataloissa. Se oli tosi hyvä mökki ja hinta oli 60e/vrk, eli ei mahdoton. Olis menty Arin suvun mökille, mutta Arin veli ja sen tyttöystävä olivat siellä. Mökillä käyntiä kun on hiukan rajoitettu, joka toinen viikko on "meidän suvun" viikko ja mitenpä sitä viikolla käyt, kun töitä pitää tehdä. Viikonloppujakin on pakko vähän jakaa, ollaanhan mekin oltu jo yks kokonainen viikonloppu aivan rauhassa.

Talolla on taas hiukan menty eteenpäin. Puhallusvillat oli käyty laittamassa maanantaina ja tällä viikolla pitäis takka olla valmis. Niin Mika ainakin vähä lupaili. :) Appiukko ja anoppi oli maalannu tekemisen puutteessaan toisen päädyn kokonaan, yläkolmiota vaille. :O Iso kiitos niille, meillä kun on vähä rajallinen tämä raksalla notkuminen näitten tenavien kans. Tai Arihan vois olla juu, mutta mun pää ja stressitason sietokyky taitais olla melko koetuksella, jos kaikki päivät päineen. Välillä tuntuu, että olenko avuton, kun en ala olla yksin noiden kans tai olenko laiska tai enkö vain halua, mutta olenhan kyllä kaikki päivät päineen. Välillä stressaan siitäki, että olenko Vilman kans yhtäpaljon kuin Joosen kans, mutta niin se Ari ainakin väittää :D Ja oonhan päivisin niitten kans yhtäpaljon. Joosen hoito alkaa parin viikon päästä, saa taas kavereiden kans olla muutamana päivänä viikossa. Käy varmasti aika tylsäksi, kun äitin ja leikkimättömän pikkusiskon kans joka päivä. Tänään kyllä lähdetään käymään äiskän kaverin tykönä jossa on vuoden vanhempi tyttö ku Joose ja niillä tuntuu menevän leikit välillä vähä liianki hyvin yhteen ;)

Onkohan sitä vähän vieraantunu jo kavereistakin? Välillä tuntuu että meinaa aivan v-käyrä nousta, kun kukaan ei käy, mutta välillä tulee semmonen olo, että ei oikiastaan jaksakaan ketään.. Miksiköhän? :o Oonko erakoitumassa? Sitte taas kun joku käy ja on saanu rupatella ja vaihtaa kuulumisia ja miettiä muitaki juttuja ku onko vaipat millon vaihettu, joko Joosella on nälkä, onkohan sillä tylsää, onkohan Vilmalla nälkä ku se kitisee vai vain väsynyt niin sitä on taas semmonen olo, että hei, ei mua ookaan ehkä unohdettu ja taas jaksaa painaa täyttä höyryä. Olen vain itse niin täynnä tätä arkea vielä, ettei muista etes aina kysyä muilta että mitä kuuluu... :/ Innolla odotan vielä sitä, kun pääsen kavereiden kans jonneki ja saan unohtaa kotiasiat hetkeksi. Tietysti mietin illanki aikana että miten täällä pärjätään, mutta sehän on tietääkseni normaalia. :D Parin viikon päästä lähetään Arin kans kahestaan Lappiin! Siinäkin on semmonen reissu mitä odottaa ehkä vähän huonollakin omalla tunnolla, koska on niin innoissaan siitä että pääsee "vapaasti" lomailemaan. Ei tarvitse huolehtia kuin siitä, että autossa dieseli riittää ja yöpaikka löytyy. :D Mitä ihmettä? Osaanko olla semmosella lomalla? En oo Joosen syntymän jälkeen (marraskuu 2009) käynyt yksin kuin kerran mökillä (viime elokuussa), kerran päivä ikeassa, ja lukuisia kauppareissuja, kun Jyri tai Ari ollu Joosen/lasten kans. (Jos joku tuttu sattuu lukemaan, ole hyvä ja korjaa jos muistuu vielä mieleen jotain missä oon itekseni käyny. ei kaikkia voi muistaa! :D)

Nyt taitaa olla pyykkien viikkaus aika, ja Joosellekin vois vaihtaa vaatteet ja laittaa ulos. Näyttäis olevan tulossa kaunis päivä. Kunhan ei liian kuuma, Seat ei oo mikään kyläilyauto +30asteen helteillä ;D

Palaamisiin!

Lähtökuopissa

Lasten vaatteet, omat vaatteet, hygieniatarvikkeet, Vilman ruuat ja molempien vaipat. Siinä ne tärkeimmät mitä tälle viikonlopulle pakataan! Kassit valmiina lähtöön, vieläkun muruseni kotiutuu töistä niin saa startata sinne "vasemmalle" niinkuin kummityttöni sanoi Tervajoelle mennessään. :) Nimitys johtunee siitä, kun täältä lähtiessä joka risteyksestä pitää kääntyä vasemmalle, yhden kerran ainoastaan oikealle. :D Huomenna olis vakaa aikomus käydä siellä Ähtärin eläinpuistossa ja EHKÄ sunnuntaina vielä siellä ihmeellisempääkin ihmeellisemmässä Tuurin kyläkaupassa :D Jospa sieltä bongais vaikka Vesa Keskisen punaviinihuuruissaan. Ja itsehän se ei sitä ole juonut, vaan se on JUOTETTU! :D

Tämän "rentoutusloman" tarkotuksena ois, että talon maalausurkassa otettais spurtti ensviikolla ja urakoitas talon päädyt päävärillä. Amma tosin lähtee maanantaina rippileirille, mutta täytyy kysäistä josko olis muita halukkaita tulemaan pariksi tunniksi Joosen nukkumaanmenon jälkeen. :) Helppo homma, kun Vilmakin nukkuu yleensä alkuillasta.

Tänäaamuna jälleen lapset yhessätuumin oli päättäny, että äiti saa aikaisen herätyksen. Vilman kans syötiin jo kolmen jälkeen kerran, rupes nukkumaan neljän jälkeen ja jo 05:15 päätti herätä keskustelemaan tulevan päivän suunnitelmista. <3 Joose heräsikin jo 7ltä Vilman painuessa "päiväunille". Ajattelin matkalla ottaa pikku päikkärit ellei parin viikon rästilehdet vie täysin unihaluja. Autossa on parasta lukea, menee matka joutuin ja lehteen saa keskittyä hyvällä omalla tunnolla, toisin kuin kotona lasten ollessa hereillä. Monesti luen kauppareissuillakin, vaikka keskustaan ei ole matkaa kuin nelisen kilometriä :)

Palaamisiin reissun jälkeen!

Tulevaisuuden Haaveet

Raksa tuntuu seisovan edelleen. Noh, kunhan on sovittuna päivänä valmis, koko ajan vain itsellä sormet syyhyää päästä katselemaan miltä tuleva näyttää! :) Siivokin on kamala muurareiden jäljiltä, mutta vielä ei paljon kannata siivoilla, kun pakkelointi ja hiominen on vielä edessäpäin.

Huomenna olis tarkoitus lähteä koko porukalla kesälomareissulle! Lapset toki vielä aika pieniä muistamaan moista reissua isompana, mutta tuleepa hyvä mieli käydä vähän muissa maisemissa. Tarkoitus olis lähteä minun äitin siskolle Tervajoelle yökylään ja siitä sitten Ähtärin eläinpuistoon lauantaipäiväksi! (saattaa olla iskillä ja äitillä oma koira haudattuna ;)) Lauantaina mahdollisesti tullaan kotiin eläinelämyksen jälkeen, mutta ollaan myös puntaroitu vaihtoehtoa jäädä jonnekin matkanvarrelle yöksi. Loppukuussa lähetään kahestaan kihlajaismatkalle Lappiin. Saan vihdoin sen kauan haaveilemani hotelliaamiaisen!

Luin tuossa tuota aiempaa tekstiä ja siitä saa sellaisen kuvan,  etten tosiaan itse tee kotona mitään :D Tarkoitus ei ollut se, vaan ilmaista vain kuinka ahkera ja ihana mies minulla on. Sellaisesta saa monet vain unelmoida katsellessaan lenkkimakkaraa syövää, sohvalla makaavaa miestään. ;D

Iltapäivä meni mukavasti, kun kaksi kaveria kävi kahvilla. Kahviseura on äitiyslomalaiselle aina mieluinen yllätys, ja toki tykkään lastenkin kanssa käydä kylässä. Paljon käymmekin aamupäivisin, ettei aika kävisi niin pitkäksi. Sitä kuitenki aina tuijottaa kelloa, että milloin toinen puoli tulee kotiin! <3

Aikainen aamukahvi. Laiskuutta luvassa.

Tänään rakkaat lapset päätti, ettei äiti nukukaan kovin pitkään.. Tyttö heräs jo neljän jälkeen, päätti seurustella viiteen ja mosse heräsikin jo 20vaille 7 :) Nooh, menen aikaisin illalla nukkumaan, en taida jaksaa lähteä raksalle ollenkaan. Ari menkööt maalaamaan, innostusta enemmän kuitenki ku minulla. Se on niin ahkera, että välillä aivan suututtaa oma laiskuus. Monesti kun siippasein tulee töistä, se tiskaa, hoitaa pyykit, kerää lelut ym.. minä hoidan vain lapset. Toki teen päivän aikana niin paljon kun kerkeän, mutta tulee välillä roisto olo itselle kun katsoo toisen touhuamista. Se ei vain osaa olla paikoillaan, mutta mikäs siinä, kun ei tunnu olevan valittamistakaan. On toki myös niitä päiviä, että Ari nukkuu ja minä teen. Saa sekin välillä laiskotella, minä laiskottelen pienissä erissä silloin kun mahdollista!

Ei malttais odottaa, että Talolla tapahtuu! En tiedä joko tänään ovat tulleet laittamaan kattopaneeleita, eilen oli jo puhe tulla. Nyt sielä on muutenkin ollut aika rauhallista, liekö kesälomien syy? Pesuhuoneestakin puuttuu osa villoista ja seinälevyistä, muuriseinästä puuttuu osaksi tasoite ja takan teko vielä odottaa tekijöitään. Arin mielestä olisi kuulema parempi siivoamisen kannalta, että seinälevyt pakkeloitaisiin ja hiottaisiin ennen kattopaneeleita. Tottahan se on, mutta emmehän me voi vaikuttaa siihen, kun työnjohtajat ovat erikseen. Olemme sanan varsinaisessa merkityksessä tällä hetkellä "VAIN" talonomistajia ja maksajia. Mutta tulee ainakin nopeasti uusi koti. Ystäväpariskunta aloitti rakentamisen suht samaan aikaan, heille tuli vain seinät elementteinä talotehtaalta joten rakentamisessa kuluu pidempi aika. Siinähän tietenkin säästää rahallisesti hiukan, kun itse tekee omiin nimiin. Se ratkaisu olisi syönyt varmasti meidän parisuhdetta ja Arin töitä. Yksityisyrittäjänä kaikki näkyy samantien!

Tänään me lähetään kävelylle kunhan Ari tulee töistä, illempana haetaan mun kaveriksi tuttavan tyttö jotta Ari pääsee maalaamaan ja pitäähän meidän pakata viikonlopun reissuakin varten suurin osa valmiiksi! Jiihaa \o/

Ulkoilmaa ja sunnuntairötväilyä

Hola! Ensimmäinen teksti alkaa än yy tee NYT!
Käytiinpä eilen siippasen kans paikallisen pubin terassilla juomassa muutama virvoitusjuoma! :) Oli kyllä mukavaa, mutta ei sitä montaa kertaa enää näin vanhana jaksa. Nyt taas piisaa joksiki aikaa. Oloja ei onneksi oo. Nyt iski ja Vilmanen nukkuu tyytyväisenä ja minä istun saunatakki päällä kirjottamassa ensimmäistä blogitekstiä. :) Kaikkeen sitä alkaa... Pitäis alkaa herätellä uinuvia, jotta päästään kauppaan ennenku esikoinen tulee kotiin mummulasta. Ovat käyneet Kokkolassa pojan biologisen isän luona tutustumassa. Ne on nähneet suht säännöllisesti tässä reilun puolentoistavuoden aikana, mutta nyt sitten (biologinen) isä haluaa alkaa totuttamaan poikaa myös Kokkolan kotiin... Äitiä meinaa vähä hirvittää.. Tarkoitus ois käydä vielä sen jälkeen mummulassa syömässä, joten kai se on alettava vaihtaa vaatetta ihmisten ilmoille sopiviksi. :)

Meillä on siis pienomakotitalon rakennusprojekti pystyssä, tosin pakettitalo, niin meidän hommat on aika vähäisiä; siivousta, pihanlaittoa ja ulkopuolen maalausta. Talon pitäis olla valmis lokakuussa 2011, tarkalleen 22.10. :) Maanantaina tulee taas mun serkku muuraamaan meidän takkaa valmiimmaksi, ja tiistaina tulee kattopaneelien asentajat. En malta oottaa että näkee miten koko tila avartuu vaaleiden kattopaneelien myötä!

Laitanpas kuvia tänne, kun kerkiän. Nyt pukemaan. Hejssan!