Olla möllöttää, möllä ollottaa..

Hei taas! 

On aika kauan sitten tullut viimeks raapusteltua, ei vaan ole jaksanut syventyä omiin ajatuksiin sen enempää. Joulu meni ja taas loppiaisena oli tunne, että onko tämän pakko olla ohi. Jotenkin elää taas lasten kautta sitä jännittävää ja kutkuttavaa joulua, minkä sai kokea lapsuudessa. Kiitos siitä kuuluu vanhemmilleni, jotka kunnioittivat suomalaisia jouluperinteitä ja tekivät joka vuosi siitä meille lapsille unohtumattoman! Niin minäkin pyrin tekemään omilleni! ♥ 

Uusi vuosi alkoi kovin kylmänä, joten ei ole paljon lasten kans päästy ulos touhuilemaan. Joosen virikehoito loppui tammikuun lopulla, koska minullakin loppui äitiysloma, niin nyt sitten möllötellään kotona siihen saakka, kunnes minun on aika palata työelämään. Tämä tapahtunee toukokuun alussa.. Alkaa jo pikkuhiljaa jännittää! :) Yritetään parhaamme mukaan keksiä jotain kivaa tekemistä, vielä kun päivät on aikaa; käydään kylässä kavereilla (sekä äitin että lasten), leivotaan, katsotaan elokuvia, tehdään ruokaa porukalla, ulkoillaan yms. Ja näköjään vähän sairastellaankin.. :/ Vilmalla molemmissa korvissa tulehdus ja Joosella kova yskä. Yskää tosin se on "sairastanut" niin kauan kuin muistan, joten siitä asiasta päätettiin ottaa selvää ja lastenlääkärille on aika 7.3., jossa tutkitaan paremmin, mistä yskä johtuu ja onko se sitä pelkäämääni rasitusastmaa. :/ Viitteitä siihen olisi, mutta odotellaan sinne asti kuitenkin, ennenkuin alan öitäni valvomaan. :) 

Talossa huonekalut ja verhot vaihtavat paikkaa Arin sanoin "useammin, kuin sinä sukkia", mikä ei toivottavasti pidä paikkaansa! ;) Olen vain kovasti innostunut sisustamisesta, ja näen koko ajan uusia mahdollisuuksia ja keinoja piristää ilmettä hieman. Nyt tosin nämä tyynyt ja verhot ovat pysyneet yhdessä paikkaa jo tovin. Eilen kyllä viimeksi mietin, miten olohuoneen harmaa/valko/musta/ruskeaan värimaailmaan olisi kiva saada jotain piristysruisketta.. :D Hmm... Täytyy laittaa taas kuvia, kun olen saanut siivottua, nyt talomme on kuvauskelvoton, koska olemme vain rötvänneet sen suhteen! ;) Nyt täytyy kuitenkin mennä tekemään ruoka ennenkuin Ari tulee ja lapset herää. Suklaapiirakkakin muhii uunissa.. ;P

Kipakkaa päivänjatkoa!

Ensimmäinen adventti ohi. Alkakoon joulun odotus!

Taas on kulunut jonkin aikaa siitä, kun olen viimeksi päivitellyt kuulumisia! Talo alkaa pikkuhiljaa näyttää ja tuoksua omalta, kuten myös tavaroille alkaa olla oma, lopullinen paikka. Pikkuhiljaa, huone kerrallaan, olen katsellut ja suunnitellut huoneen sisustusta siihen sopivaksi. Leikkihuone on vielä kovin keskeneräinen, ja siksipä en laittanutkaan vielä siitä kuvia, kun haluan esitellä sitä vasta valmiimpana! :) Uusi muhkea jenkkisänky löysi tiensä meille viimeviikolla, joten nyt alkaa meidänkin makkari jo näyttää valmiimmalta! Vielä puuttuu kovasti mattoja ja kattovalaisimiakaan ei ole joka paikassa missä niitä tarvitsisi, mutta ei ole vielä pistänyt silmään mieluista. Hiljaa hyvä tulee..

Olohuone ja juuri ripustetut jouluverhot. Toiseenkin ikkunaan täytyy vielä laittaa jouluvalot ja muutamia jouluisia koriste-esineitä.

Kuvassa itselleni mieluinen hyllylöytö! Se on sahattu vanhasta harmaantuneesta lankusta, jota pappa hommasi minulle mainittuani haaveesta! :)

Meidän makuuhuone ja uusi muhkea jenkkisänky!  Kyllä nyt nukuttaa. ;) 

Ostettiin makkariinki tv. Nyt on mukava kölliä sängyssä lasten kans  ja katsoa aamun lastenohjelmat

Vierashuoneen ihanat verhot. Nämä saa paikan olohuoneesta - sitten kun joulu on juhlittu. :)  '


                                                              

Vessan Pariisi-tarra oli kans  aarrelöytö! Pariisi on lempikaupunkini! Jonain päivänä me lähetään vielä käymään siellä lemmenlomalla. ;)

Vessaan pitäisi ommella verhot, kun ei kaupoista tuolla mitotuksella taho löytyä. :) Itse en ole kovin taitava ompelija, mutta suvusta kyllä löytyy taitajia siihen hommaan! Kunhan vain ensin löytäisin mieluisen kankaan.. ;)

Kuten aiemmin jo mainitsin, olen pikkuhiljaa alkanut laittaa joulua. Vielä puuttuu kovasti koristusta, tosin en edes ole yleensä pröystäillyt liioilla koriste-esineillä, vähäkin on kaunista ja luo oikean tunnelman. Aiemmat asunnot ovat olleet sen verran pienempiä, ettei koristeita ja verhoja ole kertynyt nimeksikään tämän talon tarpeita nähden! :) Tonttu-ukkoja talo kaipaa vielä..niin ja tietenkin sen kaikkein tärkeimmän; joulukuusen! Ari jo ulos toi tänään kaksi kuusta, etupihalle ja takapihalle, tottakai. ;) Valotkin on jo paikoillaan. Päivällä leijalili muutama lumihiutalekin tehden maan hiukan valkoisemmaksi. Peukut pystyyn, että joulusta tulee valkoinen. Ilman lunta on kovin vaikea saada yhtä rauhallinen joulumieli, kuin silloin, kun on korkeat hanget ja sopivasti pakkasta. Joulu on vuoden ihaninta aikaa, varsinkin, jos joulusta ei tee turhaa stressiä itselle. Joulunhan nimenomaan pitäisi olla rauhoittumisen ja rentoutumisen aikaa. :) Iloista viikonalkua!

Ihana, OMA koti!

Se tunne, kun aamulla herää ja muistaa, että nyt. Nyt juuri äsken heräsin ikiomasta kodista, ikiomasta makuuhuoneesta, joka on sisustettu ja väritetty niillä omilla mieltymyksillä mitkä itselle kelpaa silmään. Se tunne, kun lähtee jostain ja sanoo lapsille: "Lähdetään kotiin", on ihana, kun kodin merkitys on nyt omissakin ajatuksissa saanut rauhan ja viimeisen leposijan. Tästä kodista on ihana rakentaa meidän näköinen, tuoksuinen, makuinen ja värinen. Kovasti sisustuskärpänen yrittää pörrätä korvissani, mutta yritän rauhoitella sitä, sillä nyt ei ole mihinkään kiire. Saan etsiä juuri meidän näköisiä tavaroita ja koristeita vaikka kymmenen vuotta. Tai senhän tietty tiedän, että se on loputon taival tuo sisustaminen. Mikään ei ole koskaan "valmis". Tässä kuitenkin kuvia kodistamme, jota jo olen hiukan kerinnyt laittaakin! :)

Uutta sänkyä odotellen.. ;)

Autohuolia = rahanmenoa...

Jälleen todistettu se, ettei köyhän kannattaisi ostaa halpaa.. :( Nyt pihalla seisoo Volvo s80, -99 täysin toimettomana, kun hajosi viime lauantaina. Onneksi sippasi tuohon meidän "kotitielle", ettei meidän Joosen kans tarvinu kovin pitkää matkaa patikoida lauantaiherkku-ostosten kans.. Huoltomiehen sanoin auto on tällä hetkellä för mitätön, niin kauan kunnes siihen vaihetaan koko kone... ELI,joko pitkiä aikoja yhellä autolla sumpliminen tai sen farmarin hankinta, mikä on ollut mielessä siitä asti, kun päätettiin se koiranpentu ottaa. Onhan nuita tullut vastaan jos minkälaisia autoja, mutta millä aivoilla nyt sitten ratkaista, tarvitaanko vielä toisenakin autona dieseliä vai ostetaanko suosiolla bensa; minun ja lasten käytöllä kun ei hirveästi niitä kilometrejä kerkeä viikon aikana kertyä. Ari hankki firmalle jo dieseli pakettiauton, mikä oli väistämätön ostos. Ja mihin merkkiin luottaa..? Minulla on oma auto (mikä nyt menee siihen tulevaan farkkuun vaihdossa) toiminut moitteettomasti, mutta saman merkin uudemmat versiot maksaa hunajaa... Toivottavasti pääsemme yhteisymmärrykseen asioista, Ari kun haluaisi toiseksikin autoksi dieselin. Palaamisiin, toivottavasti uuden auton kera! ;)

Kiljumisen riemua!

Ai että kuinka ihanaa on seurata melkein puolivuotiasta tytöntylleröä hänen oppiessa uusia asioita! Ryömimisen tai konttaamisen oppiminen ei ole enää kaukana, siihen malliin itseään nostelee mahalla ollessaan! Tänään tosin hän oppi sen, mitä jo kauan on odotettu...KILJUMAAN! :D Aiemmin Vilman suu on vääntynyt ilkikuriseen, kaksihampaiseen hymyyn, keuhkot täyteen ilmaa ja antaa palaa! Tosin...ääntäkään ei kuulunut, vain yli-innostuneen pikkumyyn pihinää :D Tänään tapahtui pienen tättärän läpimurto. Sama valmistelu ja siitä se lähti. Kiljumista, kiljumista, kiljumista ja vielä kerran kiljumista. Mitenpä siinä pokkasi pidät, kun toinen koki onnistumisen, kehuahan sitä pitää! Tosin vetäydyttiin kodinhoitohuoneeseen jatkamaan harjoituksia, että isoveli saa nukkua rauhassa :D Vielä rättiväsyneenä piti saada vähän kiljua, vaunuissa mahallaan maaten; tättärä kun on päättänyt, että nukahtaa vain vaunuihin. :)

Teki mieli itsekin hiukkasen kiljua, sillä pyörähdin rakennuksella alkuillasta...huoh ja isompi HUOH! Joo eteneehän se, pikkuhiljaa, mutta kärsimätön kun olen, en voi sietää sitä, että jotkin pienet asiat venyy. Paras varmaan näin kotisohvalta antaa valituksen ääntä, kun on avaimet käteen valittu, mutta harmittaa se silti, että keittiö ei ole täysin valmis VIELÄKÄÄN! Yhden kaappiryhmän päältä puuttuu edelleen se sama koristelista, vaikka tänään kävi jo toinen Topi-asentaja... Tulkoon sitten vielä kolmas asentamaan sen yhteensä noin puolen metrin mittaisen koristelistan, eipä ole meidän päänvaiva. :/ Iloinen uutinen on se, että huomenna tulee se lattia-asentaja ja sähkömies. Niidenkin olisi pitänyt alkuperäisten puheiden mukaan tulla tänään. Turhaan ilmeisesti siltikin stressaan, sillä näillä näkymin(!!!) kuitenkin pääsen perjantaina siivouspuuhiin, kun Joose menee yökylään ja Vilma naapuriin- mummulaan! :) Taidanpa ottaa lasillisen kuplivaa, laittaa napit korviin ja antaa imurin ja rätin laulaa laulujaan... ;) 

Ajatuskatkos

        Ja niin on tämän mamman jalat kulkeutunu paikallisen kahvila/viihderavintolan tiskin taakse! Ja huomatkaa, että tiskin taakse! :D Täällähän sitä tottui olemaan reippaan kahden vuoden ajan melkein jokapäivä, nyt keikkaluontoisesti auttelen omistajia, kun olisivat joutuneet olemaan yötäpäivää töissä ilman apua. :) Mukavaa vaihteluahan tämä on, ja kun vielä tietää, että tämä ei ole jatkuvaa, niin mielelläni auttelen. Kaikki muistui mieleen, kun perjantaina tänne tulin, ihan niinkuin en koskaan olis ollutkaan pois. Ainoa mikä meinasi tuottaa vaikeuksia oli kahvinkeitto..en muistanut montako lusikallista täytyy laittaa pannulliseen! :D Toki tänäänkin on pakko mennä talolle heti kun pääsen, olis vielä hommia tekemättä ja aika loppuu kohta. Tuntuu että se loppuu kesken. Tänään vuorossa keittiön lattian siivousta (sen mitä ilman imuria pystyy) ja saunan laatoitetun seinän pesua. Kuvia projektista luvassa myöhemmin! Nyt palvelemaan janoisia (jokseen tuttuja :D) asiakkaita..

Kolme viikkoa ja neljä päivää

Nii-in, kolme viikkoa ja neljä päivää aikaa siihen kun talon tulee olla luovutusvalmis! Tässä hieman kuvapäivityksiä meidän "raksalta", joka yhä enemmän näyttää jo asuttavalta kodilta.

                                                             

                                               
                                             Kodinkoneet odottaa asentajia

                                             

                                              Keittiöstä tulee mukavan raikas

                Kodinhoitohuoneesta tuli ihanan lämminsävyinen

                                       
                            Erittäin tyytyväinen suklaanruskeisiin kaapinoviin!

Tänään oma muurarimme oli laatoittamassa kiukaan takusta. Ensiviikolla tulee lvi- ja sähkömiehet, sitten lattiat ja sitten listat. Viimeiselle viikolle jää noin neljä päivää aikaa siivota koko talo näyttelyä ajatellen. Toivotaan, että vielä aikataulu hiukkasen nopeutuu.. :)