Kolme viikkoa ja neljä päivää

Nii-in, kolme viikkoa ja neljä päivää aikaa siihen kun talon tulee olla luovutusvalmis! Tässä hieman kuvapäivityksiä meidän "raksalta", joka yhä enemmän näyttää jo asuttavalta kodilta.

                                                             

                                               
                                             Kodinkoneet odottaa asentajia

                                             

                                              Keittiöstä tulee mukavan raikas

                Kodinhoitohuoneesta tuli ihanan lämminsävyinen

                                       
                            Erittäin tyytyväinen suklaanruskeisiin kaapinoviin!

Tänään oma muurarimme oli laatoittamassa kiukaan takusta. Ensiviikolla tulee lvi- ja sähkömiehet, sitten lattiat ja sitten listat. Viimeiselle viikolle jää noin neljä päivää aikaa siivota koko talo näyttelyä ajatellen. Toivotaan, että vielä aikataulu hiukkasen nopeutuu.. :)

Laattaa laatan viereen

    Tänään se laatoittaja aloitti sitten oman lyhkäsen urakkansa. Kodinhoitohuone, pesuhuone, sauna, tuulikaappi ja takaneduslaatoitus ovat huomenna valmiit! Aikoi olla tänään pidemmän päivän ja huomenna tulla aamusta tekemään loppuun. Kuinka ollakaan, kalusteet saapuvat alustavien toimitustietojen mukaan 14.pvä eli ensiviikon keskiviikkona! Asentajat tosin vasta loppukuusta/lokakuun alussa. Eli toisinsanoen, tämän riemunkiljahduksen jälkeen kiljahduksia kuuluu vasta pitkän tovin jälkeen :D

Kiljahdanpa myös, että maanantaina lähdetään Haaparantaan, Ikeaan, ostamaan loput kalustehankinnat mitä olen sinne suunnitellut! Lähdemme maanantaiaamuna ajelemaan, puotetaan lapset äitilleni Ouluun ja tiistaina matkataan sitten takaisin. :) Reipasta viikonloppua kaikille!


(tässä kuvia suunnitelluista hankinnoista)

Meidän makkariin valaisin. Saa luotua myös romanttista tunnelmaa, kun sytyttää oikeat kynttilät ;)

Takan viereen "lukunurkkauksen" valaisin

Jooselle lastensänky

Vierashuoneeseen pöytä, toimii myös tietokonepöytänä tarvittaessa

Meidän makkariin liinavaatekaappi

Muuttoon aikaa 7vk!

Miten aika meneekin niin nopeaa? Puiden lehdet alkaa putoilla, kellastua ja käpristyä, illat on pimeitä ja kynttilöitä on taas “luvallista” polttaa. Aamun henkäys on kosteanraikas, utuinen mutta silti pirteä, päivät on vielä lämpimiä mutta harmaita ja illan tullen syvä pimeys nielaisee kaiken muun paitsi katuvalojen kajon.. Vastahan oli jo aamulla aika avata ovi ja toivottaa lämmin henkäys tervetulleeksi, todeta mittarista klo 9 aamulla että kuuma päivä tulee, kun elohopea oli siihen mennessä kohonnut jo 20.. Toisaalta minua, syksyn lasta, ei haittaa vaikka päivien tukala kuumuus on ohi! Rakastan kesää, kun on lämmintä ja ihmiset iloisia, mutta liika on liikaa! Olen yleensä mieluummin pitkähihaisissa paidoissa ja pitkälahkeisissa housuissa, mutta jos mittarissa tykyttää +35 astetta, teen itsestäni lähinnä naurunalaisen! Eikä noilla lämpötiloilla enää auta se minihame ja tuubitoppikaan, siinäs hikoilette! :D
Miten se onkin, että näin syksyn saavuttua, ihmisillä tulee jokin paniikki laittaa pakkaseen kaikenmaailman ruokatarpeet? Onhan ne kaupat auki talvisinkin! Jokin alkukantainen perimä ilmeisesti. Totta puhuen omaa pihaa laittaessa on tullut mieleen, että mikä sen mukavampaa kuin käydä poimimassa omenat ja marjat, tekasta hillot, piirakat ja mehut ja joka kerta kun vieraita tulee, saa hiukkasen kehua, että “ite on tehty, ja omien puiden omenoista tottakai!”. Se antaa tehokkaan kuvan, vaikka aina ei niin jaksaiskaan olla turbovaihteella liikenteessä! :) Tästäpä heräis vielä kysymyksiä…Miksi joillakin (varsinkin meillä äiti-ihmisillä) on alitajuntainen tarve näyttää kanssaihmisille oma tehokkuus? Miksei joskus sallittaisi ääretöntä laiskuutta ja saamattomuutta?
Talolle kuuluu hyvää, kiitos kysymästä! Tai no… sitä samaa kuin viimeisen kuukauden. :D Täälläpäin ei ole nyt tapahtunut mitään, ilmeisesti muita projekteja on viety eteenpäin ja meidän talo saanut odottaa vuoroaan. Olikinhan se aikataulua hiukkasen edessä. Tapetit siis seinässä, kuin myös maalit. Takkakin on jo valmis, meidän maalausta vaille.  









   



Kodinhoitohuoneeseen valitsin rusehtavan sävyn, lattiaksi tulee valkoinen laatta ruskealla saumalla















Keittiössä on vaalea/beige raitatapetti. Halusin keittiöön hiukkasen vanhaa aikaa. Lattiaksi tulee harmaanruskea tammi-laminaatti (Grey Oiled Oak)  kuten muihinkin- ei kosteanpaikan- tiloihin.



Yksi huone, josta näin aluksi tulee lasten leluhuone, on vain valkoiseksi maalattu. Sinne vielä mietin eri vaihtoehtoja, josko piristäis ilmettä jollain hauskalla sisustustarralla, sopivaa vain ei ole vielä osunut silmään. Ei vain viitsitty tapetoida millään, jottei sitten niin paljon harmita löytää ensimmäinen kuulakärkikynän jälki…



















Vain maalausta vaille!
Takasta tuli juuri sellainen kuin ajattelin. Muurari onkin kummisetäni, joten uskalsin antaa vähän tiukempiakin ohjeita. Toki aika paljon sain myös vinkkejä kokeneelta muurarilta! Kyllä kelpaa talvella kylpeä takan lämmössä!

Nyt vain jännityksellä odotellen laatoittajaa, sitten sen alkaa jo vihdoin tajuamaan…Saadaan kohta muuttaa IKIOMAAN kotiin!


(julkaistussa tekstissä kuvat eivät ole ollenkaan niin, kuin ne sinne asettelin. Suokaa anteeksi sekavuus)

Reissuja ja suuria suunnitelmia

 

Hôla!

Taas on pitkä aika vierähtäny ku viimeksi kirjoittanut. Tähän pariin viikkoon on mahtunu kaikenlaista. Käytiin Arin kans Lapissa lomamatkalla (siis sillä kihlajaismatkalla :P) ja upeat maisemathan siellä on. Ei se auta vaikka niitä kuvaillaan ja kerrotaan niistä, kyllä ne pitää itse nähdä ja kokea! Monet minut tuntevat ei ehkä uskois, mutta siellä meikäläisestä kuoriutu kyllä oikia “Eräiita” :D Tosin yks seikka mikä autto siihen paljoki oli se, ettei itikoita ollu juuri ollenkaan! Enempi niitä täällä on ollu, tai sitte ne vaan ymmärsi väistyä ku menin sinne. Kiusakkoon niitä jotka sitä kestää…
Matkalla sinne meinas jo usko loppua, kun niitä “mahtavia tuntureita” ja “karuja maisemia” ei tosiaan alkanu näkyä eikä pahemmin kuuluakaan, mutta Saariselälle päästyä viimeistään huomasin, miten täysin erilainen paikka se on ku tämä silmän kantamattomiin ulottuva tasanen peltoaava… Lauantaipäivänä mentiin Kaunispäälle ja Sovintovaaralle sekä tietty reippailtiin reilu 285porrasta karhunpesäkivelle ja portaiden yläpäähän näköalapaikalle.

Välissä käytiin syömässä Rakka-ravintolassa ja taas mentiin. Seuraavaksi Ari näytti kullanhuuhdontapaikat ja eräitten tuttavien asutuksen Sotajoen  varrelta. Kyllähän sinne olis tarttenu useamman päivän, että paikasta olis kunnolla kerinny nauttia, mutta suunnitelmissa onkin tehdä samanlainen reissu enskesänä! Sitä odotellessa!

 

Hiphei, talolla tapahtuu! Tapetointi ja maalaus on huomenna valmis! Kyllä tänään jo näki, että nätti koti siitä tulee –ja miksipä ei tulis. :) Valkosen sävykin oli hyvin valittu, ei ihan valkoinen kaikessa valossa, taittaa hieman purppuraan kun oikeanlaisesta kulmasta katsoo! Varmaan valittu vähän vahingossakin, mutta sattuuhan niitä onnistuneitakin vahinkoja.. :D Jos joku haluaa tietää sävyn, se oli muistaakseni Palatsi K503. Kodinhoitohuoneestakin tulee kivannäkönen, valitsin sinne rusehtavan seinämaalin. Kuvia myöhemmin sitten kun saan otettua niitä. Keskeneräistä ei saa arvostella ;)

Ai niin ja päätettiin ottaa koira. Isällä on käynyt se nimenomainen onnistunut vahinko; Husky on astunut Labradorinnoutajan! Niistähän voi tulla aivan komeitakin koiria ja niitä kuulema nimitetään aivan Siperiannoutajina. Soveltuu kuulema hyvin perhekoiraksi ja haluaa tulla hyväksytyksi täysivaltaiseksi perheenjäseneksi. Virtaa pentukoirasta (ja eikös kaikista pentukoirista) kuulema löytyy ja omaa luonnetta, mutta sehän ei meidän perheessä ole enää uutta! ;) Tarvitsee paljon tilaa juosta ja selvät rajat ja säännöt niin ei ongelmia. Liian pitkäksi aikaa jos jättää yksin saattaa ongelmia ilmaantua, mutta pienet lapset jo pakottaa siihen että harkitsemattomia pitkäaikaisempia reissuja ei juurikaan tule! Löytämieni sivujen mukaan, rotu nauttii myös uimisesta ja vedessä leikkimisestä. No, mikäs sen osuvampi koiravalinta. Nyt katsellaan vaan autoa, mihin Nappeki mahtuu mukaan… (liekko nimi on koskaan Nappe, tuli vaan mieleen :> )

Nyt unten maille, kello nimittäin on jo yli puolenyön!

Haikea aamu

        Haikein mielin joutui aloittamaan tämän päivän… Vuokranantajan naisystävä sai ilmeisesti jonkin sairaskohtauksen ja menehtyi.. 9 jälkeen arvelin, että Ari tulee jostain syystä kotiin käymään traktorilla, kun niin iso ääni tuli meitä kohti. Olin kodinhoitohuoneessa ja pesuhuoneen ikkunasta yritin kuikuilla, olisiko se sittenkin esimerkiksi roska-auto, kun niin läheltä kuului, eikä traktoria näkynyt. Ikkunasta ei näkynyt mitään, mutta keittiöön tullessani huomasin että SEPE helikopteri oli laskeutunut “takapihallemme”.
          Äkkiä luulin, että itse vuokranantajalle on sattunut jotain, sillä hän sairastaa harvinaista rappeumatautia ja elinaikaa ei ole annettu kuin korkeintaan 5vuotta, mutta ulos mennessäni ja varovasti “kytättyäni” huomasin, että sekä vuokranantaja, että hänen poikansa kävelee ulkona rauhallisesti, kuten myös kaksi ensihoitajaa. Poika puhui puhelimeen, isänsä puolesta, sillä puhekyky on ensimmäinen mikä lähtenyt sairauksen seurauksena. Sepellä tullut lääkäri oli ilmeisesti sisällä ja toisen ambulanssin ensihoitajat. Jonkin aikaa oli rauhallista, mutta sitten asia alkoi valjeta…Sepe lensi pois ja toinen ambulanssi pakkasi tavaransa ja myös lähti. Toinen ambulanssi jäi, mutta hetken päästä saapui poliisi ja siitä ei mennyt kauaa kun kalmanauto kaarsi mutkasta… Sen näkeminen ei ole koskaan mukavaa, vaikkei olisi mitään tietoa kuka kuollut, missä ja miten. Itsellä vain aina takaraivossa tykyttää, että olen joutunut olemaan tähän ikään mennessä vasta kolmissa hautajaisissa (pappani, olin tuolloin 4vuotias, papan siskon (läheisin niistä kaikista) sekä ystäväni Annikan…) eli edessä on vielä aika monet :’(
        Eilen kävimme naapureiden puolella kertomassa, että meille valmistuu talo lokakuussa joten muutamme lokakuun loppuun tästä pois, ja meillä olisi teidossa seuraavat vuokralaiset. Silloin Maikki (nimi muutettu) oli oikein hyväkuntoisen näköinen ja mikään ei antanut merkkejä elämän loppumisesta.. :( Kuten hänellekin sanoin, viitaten Maurin (nimi muutettu) sairauteen, “ikinä ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan”… Olivatko nuo nyt ne kuuluisat viimeiset sanat? :(

           Näen ensyönä varmaan painajaisia näystä, jossa Mauri kantaa ruumisautonkuljettajan kanssa valkoisella lakanalla peitettyä Maikkia…Tästäkin jo huomaa, että menenkö aivan sekaisin, kun joskus joutuu itse moiseen tilanteeseen? Ja miksi ajattelen joutuvani? Voisinko unohtaa sellaisen ja keskittyä siihen, että kaikki elää vielä ja voi hyvin… tällaiset kuitenkin aina pysäyttää. Väkisellä.
      Menehtynyt naisystävä oli myös vuokranantajamme puhe”mies”, nyt hänkin on poissa. Sääliksi käy ja sympatiat on naapureiden puolella. Sitä poikaakin elämä kolhinut vuosia takaperin isolla menetyksellä, nyt varmasti toisella raskaalla poismenolla ja jonkun vuoden kuluttua isäkin lähtee..väistämätöntä kun on.. :/

    Haikeaa ja rauhallista päivän jatkoa… “Maikki” olet ajatuksissani.

Mietintöjä ja Lappireissufiilistelyä!

Hôla! Niin se vaan tuli reissu tehtyä. Ähtärissä oli jos minkälaista elukkaa, erikoisia toki myös minun silmiin. Enhän oo koskaan nähny hirveäkään ku kaukaa suuren hahmon. Ensimmäinen yö oltiin siellä mun tätillä Johannalla Tervajoella, toinen yö Lestijärvellä Pietilän lomataloissa. Se oli tosi hyvä mökki ja hinta oli 60e/vrk, eli ei mahdoton. Olis menty Arin suvun mökille, mutta Arin veli ja sen tyttöystävä olivat siellä. Mökillä käyntiä kun on hiukan rajoitettu, joka toinen viikko on "meidän suvun" viikko ja mitenpä sitä viikolla käyt, kun töitä pitää tehdä. Viikonloppujakin on pakko vähän jakaa, ollaanhan mekin oltu jo yks kokonainen viikonloppu aivan rauhassa.

Talolla on taas hiukan menty eteenpäin. Puhallusvillat oli käyty laittamassa maanantaina ja tällä viikolla pitäis takka olla valmis. Niin Mika ainakin vähä lupaili. :) Appiukko ja anoppi oli maalannu tekemisen puutteessaan toisen päädyn kokonaan, yläkolmiota vaille. :O Iso kiitos niille, meillä kun on vähä rajallinen tämä raksalla notkuminen näitten tenavien kans. Tai Arihan vois olla juu, mutta mun pää ja stressitason sietokyky taitais olla melko koetuksella, jos kaikki päivät päineen. Välillä tuntuu, että olenko avuton, kun en ala olla yksin noiden kans tai olenko laiska tai enkö vain halua, mutta olenhan kyllä kaikki päivät päineen. Välillä stressaan siitäki, että olenko Vilman kans yhtäpaljon kuin Joosen kans, mutta niin se Ari ainakin väittää :D Ja oonhan päivisin niitten kans yhtäpaljon. Joosen hoito alkaa parin viikon päästä, saa taas kavereiden kans olla muutamana päivänä viikossa. Käy varmasti aika tylsäksi, kun äitin ja leikkimättömän pikkusiskon kans joka päivä. Tänään kyllä lähdetään käymään äiskän kaverin tykönä jossa on vuoden vanhempi tyttö ku Joose ja niillä tuntuu menevän leikit välillä vähä liianki hyvin yhteen ;)

Onkohan sitä vähän vieraantunu jo kavereistakin? Välillä tuntuu että meinaa aivan v-käyrä nousta, kun kukaan ei käy, mutta välillä tulee semmonen olo, että ei oikiastaan jaksakaan ketään.. Miksiköhän? :o Oonko erakoitumassa? Sitte taas kun joku käy ja on saanu rupatella ja vaihtaa kuulumisia ja miettiä muitaki juttuja ku onko vaipat millon vaihettu, joko Joosella on nälkä, onkohan sillä tylsää, onkohan Vilmalla nälkä ku se kitisee vai vain väsynyt niin sitä on taas semmonen olo, että hei, ei mua ookaan ehkä unohdettu ja taas jaksaa painaa täyttä höyryä. Olen vain itse niin täynnä tätä arkea vielä, ettei muista etes aina kysyä muilta että mitä kuuluu... :/ Innolla odotan vielä sitä, kun pääsen kavereiden kans jonneki ja saan unohtaa kotiasiat hetkeksi. Tietysti mietin illanki aikana että miten täällä pärjätään, mutta sehän on tietääkseni normaalia. :D Parin viikon päästä lähetään Arin kans kahestaan Lappiin! Siinäkin on semmonen reissu mitä odottaa ehkä vähän huonollakin omalla tunnolla, koska on niin innoissaan siitä että pääsee "vapaasti" lomailemaan. Ei tarvitse huolehtia kuin siitä, että autossa dieseli riittää ja yöpaikka löytyy. :D Mitä ihmettä? Osaanko olla semmosella lomalla? En oo Joosen syntymän jälkeen (marraskuu 2009) käynyt yksin kuin kerran mökillä (viime elokuussa), kerran päivä ikeassa, ja lukuisia kauppareissuja, kun Jyri tai Ari ollu Joosen/lasten kans. (Jos joku tuttu sattuu lukemaan, ole hyvä ja korjaa jos muistuu vielä mieleen jotain missä oon itekseni käyny. ei kaikkia voi muistaa! :D)

Nyt taitaa olla pyykkien viikkaus aika, ja Joosellekin vois vaihtaa vaatteet ja laittaa ulos. Näyttäis olevan tulossa kaunis päivä. Kunhan ei liian kuuma, Seat ei oo mikään kyläilyauto +30asteen helteillä ;D

Palaamisiin!

Lähtökuopissa

Lasten vaatteet, omat vaatteet, hygieniatarvikkeet, Vilman ruuat ja molempien vaipat. Siinä ne tärkeimmät mitä tälle viikonlopulle pakataan! Kassit valmiina lähtöön, vieläkun muruseni kotiutuu töistä niin saa startata sinne "vasemmalle" niinkuin kummityttöni sanoi Tervajoelle mennessään. :) Nimitys johtunee siitä, kun täältä lähtiessä joka risteyksestä pitää kääntyä vasemmalle, yhden kerran ainoastaan oikealle. :D Huomenna olis vakaa aikomus käydä siellä Ähtärin eläinpuistossa ja EHKÄ sunnuntaina vielä siellä ihmeellisempääkin ihmeellisemmässä Tuurin kyläkaupassa :D Jospa sieltä bongais vaikka Vesa Keskisen punaviinihuuruissaan. Ja itsehän se ei sitä ole juonut, vaan se on JUOTETTU! :D

Tämän "rentoutusloman" tarkotuksena ois, että talon maalausurkassa otettais spurtti ensviikolla ja urakoitas talon päädyt päävärillä. Amma tosin lähtee maanantaina rippileirille, mutta täytyy kysäistä josko olis muita halukkaita tulemaan pariksi tunniksi Joosen nukkumaanmenon jälkeen. :) Helppo homma, kun Vilmakin nukkuu yleensä alkuillasta.

Tänäaamuna jälleen lapset yhessätuumin oli päättäny, että äiti saa aikaisen herätyksen. Vilman kans syötiin jo kolmen jälkeen kerran, rupes nukkumaan neljän jälkeen ja jo 05:15 päätti herätä keskustelemaan tulevan päivän suunnitelmista. <3 Joose heräsikin jo 7ltä Vilman painuessa "päiväunille". Ajattelin matkalla ottaa pikku päikkärit ellei parin viikon rästilehdet vie täysin unihaluja. Autossa on parasta lukea, menee matka joutuin ja lehteen saa keskittyä hyvällä omalla tunnolla, toisin kuin kotona lasten ollessa hereillä. Monesti luen kauppareissuillakin, vaikka keskustaan ei ole matkaa kuin nelisen kilometriä :)

Palaamisiin reissun jälkeen!